lauantai 12. helmikuuta 2011

I want you to notice when I'm not around



Hämmentävintä on nähdä, että ihmiset Italiasta, Saksasta ja Briteistä löytävät tiensä blogiini, josta eivät lopulta ymmärrä paljoakaan. Kääntöohjelmat voivat auttaa, ja kiitän niitä olemassaolostaan vaikka ovatkin aika epätarkkoja.



Oikeastaan mä tulin vain ilmoittamaan, etten ehdi luultavastikaan kirjoittaa nyt viikonloppuna tai alkuviikostakaan kauheasti postauksia, sillä koeviikko alkaa maanantaina tuskallisesti historian kokeella.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille,




ps. For all the foreign people that somehow find their way to my blog:  I decided to make a page to my blog, that includes some translations of my posts when I feel like it. I did that so the main page of the blog won't look so messy with the translations. (link: EMILY WHINES IN ENGLISH)

torstai 10. helmikuuta 2011

Change the voices in your head, make them like you instead

Vihaan sitä, kun olen iloinen.

Miksi? Koska sen jälkeen tulee välttämättä se alakuloisuus takaisin. Pudotus on aina niin suuri, ja vielä joku kerta hajoan tömähtäessäni pohjalle.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Got out alive but with scars I can't forget



Viisi syytä miksi tästä päivästä tulee hyvä

♥ Nukuin kaksitoista tuntia heräämättä kertaakaan painajaisiin
♥ Prinsessa tulee meille yöksi
♥ Olen syönyt vain kerran, ja silloinkin oli oikeasti nälkä
♥ Olen parantumassa flunssasta
♥ Äiti on paremmassa kunnossa kuin viime viikonloppuna

Kolme syytä miksi tästä päivästä voi tulla huono

lightning flash pixel Blitz rélampago éclair lampo fulmine animated gif Pictures, Images and Photos Syön liikaa
lightning flash pixel Blitz rélampago éclair lampo fulmine animated gif Pictures, Images and Photos Läskiahdistus
lightning flash pixel Blitz rélampago éclair lampo fulmine animated gif Pictures, Images and Photos Ahdistuskohtaus illalla > tosi paskaa seuraa

Wish me luck, voimia teille kaikille ♥

torstai 3. helmikuuta 2011

I’ll live everyday like my last and I’ll take none of this for granted




Kirjoittaminen on vaikeaa, kun ei ole aikaa eikä tahtoa kirjoittaa.
Olen miettinyt päivittäin, että tänään minun täytyy jo postata jotain, mutta en olekaan ehtinyt.
Uudessa kämpässä on kauheasti tekemistä, mutta nyt olen sairaana ja yksin kämpillä ja voin vihdoin kirjoittaa.

Odotan viikonloppua hulluna - pääsen kotiin. Vietin viime viikonlopun Helsingissä, joten en ole ollut kotona kahteen viikkoon. Kotona taas odottaa rakas vaakani, jonka tuomiota olen odottanut. Käymme nykyään kämppäkaverini Josen kanssa kerran viikossa aerobicissä, kaksi kertaa viikossa salilla ja minä käyn kerran tai kaksi viikossa tanssimassa. Olen aika ylpeä itsestäni, mutta tiedän, että nykyisellä ruokavaliollani tuo ei auta mitään.

Tekee mieli syödä - en saa. Läksyt, siivoaminen ja pakkaaminen eivät odota. Ehkä ne vievät ajatukseni pois syömisestä; mulla ei ole edes nälkä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

the danger is the truth


Haha, olen säälittävä.
Kurkatkaa sivupalkkiin - olen lihonut lähes kaiken pudottamani takaisin.
Vaaka näyttää vielä alle kuusikymmentä kiloa, joten olen onnellinen.

Äiti on sairaana taas, joten luultavasti isä tekee ruoan. Silloin ei tarvitse syödä pöydän ääressä, joten minä en aijo syödä mitään. Se tuntuu väärältä isää kohtaan, mutta minulla ei ole oikeutta syödä tänään mitään liian suurten lukujen takia. Tunnustan syöneeni kuluneen viikon aikana suklaalevyn ja vihaan itseäni sen takia enemmän kuin uskottekaan.



Jeanette ja Jose. Olen vihdoin saanut uudelta paikkakunnalta sellaisia ystäviä, joihin luotan tarpeeksi. Heitä sentään kiinnostaa minun elämäni, toisin kuin vanhoja ystäviäni. Olen iloinen siitä tosiasiasta, että minulla on kerrankin suunnitelmia ihmisten kanssa, enkä aijo istua koko hiihtolomaa yksin kotona.

Mutta nyt suuntaan ajatukseni historian ihmeelliseen maailmaan ja yritän ymmärtää siitä jotain.

Haleja,




ps. piilotin vihdoin vanhan blogini, se ei enää kummittele.

lauantai 15. tammikuuta 2011

I'm stuck here in this life I didn't ask for



Turhaa. 

Se on ensimmäinen ajatukseni joka perjantai istuessani autoon jonka olisi tarkoitus viedä minut kotikaupunkiini. Niin, turhaa. Mitä siellä teen? Istun yksin 'kotona', olen koneella ja teen läksyjä. Kukaan ei soita, ei lähetä tekstiviestiä eikä muutenkaan kaipaa kun kerrankin olisin tavoitettavissa. Tiedän, että olen se ketä siitä saa syyttää, olenhan minä se joka muutin pois ja kovaäänisesti haukuin kotikaupunkini ja sen ihmiset. En minä kaikkia tarkoittanut, kaipaan vanhoja ystäviäni, kaipaan kovasti.

Viikonloppuisin kuuntelen musiikkia joka on täynnä voimakkaita tunteita ja annan sen viedä ajatukseni muualle kuin vihaani omaa kehoani kohtaan.


Endless expectations, by some possibility
If it was all a joke, if someone woke me up
This was all my persistence, If only I lessened my greed
If I knew I'd live like this as a sinner

Kiitos jokaiselle 83 lukijalle, xo.

torstai 6. tammikuuta 2011

Will we always say 'we tried' ?

Mä yritin kirjoittaa eilen, mutta ei ollut oikeastaan edes asiaa.
Tänään astuin vaa'alle ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja se näytti samaa lukua kuin viimeksikin.
Parempi niin, mä ajattelin. En sentään ole lihonut, vaikka niin pelkäsinkin.


Tänään mä olen miettinyt asioita taas aivan liikaa.
Mä haluan niin kovasti unohtaa Tytön, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mä haluan tänä vuonna oikeasti edes yrittää olla ulospäinsuuntauvampi, että ihmiset uskaltaisivat puhua kanssani.

Haluan rakastua ja olla

onnellinen.


Don't cry, You stand vacantly alone
Don't worry, It may be lonely but you're not the only one
Look beside you, you're not alone


//Is it too much to ask to have somebody to love 
and to be loved? 
I guess just want to be in love and happy.